Ole kiltti!
Ihmettelette varmaankin otsikon nimeä. Se viittaa tähän tarinaan jonka aion kertoa teille. Tyttö nimeltä Mira oli saanut jotain mitä hän ei ole koskaan saanu.
Eräänä iltana Mira oli menossa kaverilleen halloween-bileisiin, jonne oli tulossa paljon ihmisiä. Mira oli sieltä nuorin, hän oli vasta 16vuotias. Kaikki muut siellä olivat 18-tai 19vuotiaita.
Kun Mira oli jo lähtenyt, hän muisteli mitä äiti oli sanonut hänelle ennen kuin hän lähti. Mutta Mira ei saanut sitä millään mieleistä. Hän vain ajatteli, ettei se ollut niin tärkeä asia. No Mira jatkoi matkaansa kaverilleen joka asuu noin 1km päässä.
Matka sujui nopeasti, ja pian Mira oli jo pihassa. Hänen kaverinsa nimi oli Katja. Katjan piha oli hyvin suuri ja avara.
Kun juhlissa oli halloween teemana, niin pihalla oli kurpitsa lyhtyjä, joissa oli kynttilä sisällä. Kello oli jo melkein kahdeksan, niin kynttilöiden valo näkyi hyvin.
Mira meni kolkuttaan sitten Katjan oveen. Katja avasi oven, mutta hänellä oli naamiaisasu päällä. Hän oli pukeutunut noidaksi.
”Eikä unohdin pukeutua teemaan!” Mira sanoi.
”No, ei se haittaa, minä voin lainata sinulle noidanhattua minulla on niitä nimittäin kaksi”, Katja sanoi.
”Kiitos Katja, olet niin ystävällinen”, Mira sanoi.
”Tule niin näytän missä se on”, Katja sanoi.
Kun olin astumassa sisään niin minut yllätti Katjan koira Eetu. Se on todella suuri ja pelottava. Katja siirsi Eetun pois, hän vei sen takapihalle. Menimme Katjan kanssa hakemaan noidanhatun minulle Katjan huoneesta.
”Noin, hyvältä näyttää!” Katja sanoi.
”Hyvä”, Mira sanoi.
Minä olin ensimmäinen vieras, joka oli tullut juhliin. Autoin Katjan pöydän katossa ja pikkuherkkujen laitossa. Kun toinen vieras tuli menin avaamaan oven Katjan pyynnöstä. Ovella oli 2tyttöä ja 2poikaa, jotka olivat tulossa juhliin. Kaikilla oli asu teeman mukaan, joten päästin heidät sisään. Kun Katja oli saanut kaikki valmiiksi niin hän tuli ovelle vastaanottamaan vieraita, ja minä menin tarjoileen juomia. Juomat olivat alkoholia kun kaikki oli yli 18vuotiaita paitsi minä. Meillä oli vain viiniä. Tarjoilin sitä kaikille.
Kun kaikki vieraat olivat tulleet niin me syötiin herkkuja, ja juotiin paljon. Minä join vain Coca-Colaa. En saanut muuta. Kello oli pian jo jotain 10 ja suurin osa oli ihan sekaisin juomien takia. Olin ainoa joka oli selvin päin. Tuntui että en kuulunut tänne juhliin kun muut olivat minua vanhempia.
Katja keksi että menisimme kiertelemään taloilla. Karkki vai kepponen. Suostuin siihen, lähdimme naapullimme ensin. Katja soitti ovikelloa. Mutta kukaan ei tullut avaamaan. Hän soitti toisen kerran, kukaan ei vieläkään avannut. Lopulta Katja keksi että, he eivät avaa ovea kun eivät halua antaa karkkia.
”Sotketaan niitten talo kananmunilla!” Katja huusi.
”Ei käy, he ovat varmaan jo nukkumassa”, Mira sanoi.
He eivät kuullet vaan alkoivat heitellä kananmunilla taloa. Kun talo oli ihan sotkunen, talon väki heräsi ja soitti poliiseille. Kaverini lähtivät juosten pakoon kun näkivät poliisien tulevan. Katja antoi minulle kananmuna kotelon ennen kuin lähti juoksemaan. Poliisi pysähtyi taakseni autollaan. Käännyin ympäri.
”Kädet ylös!”, Poliisi huusi.
Olin aivan paniikissa, pelkäsin joutuvani vankilaan. Yritin keksiä syyn, että miksi talo oli kananmunan peitossa. Sanoin vain että nyt on halloween, silloin voi tehdä kepposia.
”Sittenhän kaikki voisivat varastaa ja tehdä kaikkea pahaa?” Poliisi kysyi.
Sanoin että en tarkoittanut sitä ihan noin. Poliisi otti minut kyytiinsä ja vei minut poliisiasemalle. Asemalla poliisi kuulusteli minua kaikesta. Poliisin kysyi että teinkö sen yksin. Mietin hetken, jos sanoisin että tein joutuisin vankilaan, mutta jos paljastaisin ystäväni, että he tekivät sen, en itse joutuisi. Muistelin mitä äitini oli sanonut minulle joskus, kerro totuus, älä valehtele. Vastasin sitten että en tehnyt sitä vaan ystäväni tekivät, tiedän missä he ovat. Poliisi mietti hetken. Sanoin että anna minulle edes yksi mahdollisuus. Poliisi käski minut viemään hänet sinne, missä ystäväni olivat.
Sanoin poliisille että, veisi meidät sinne mistä hän minut haki. Poliisi suostui siihen. Lupasin kautta kiven ja kannon, että he ovat siellä.
Lähdimme ajamaan. Ajomatka oli hyvin hiljainen. Kun saavuimme perille kello oli jo melkein 12 yöllä. Etsin taskulampun kanssa, kaikki pusikot läpi, mutta heitä ei löytynyt. Etsin myös kaverini pihalta. Hänen piha oli siis todella iso ja avara. Minua pelotti. Poliisi jäi autolle odottamaan. Kuljin talon seiniä pitkin. Huhuilin kaikenlaista, mutta he eivät tulleet esiin. Sohin lampulla tontin nurkasta nurkkaan, en vaan nähnyt heitä. Kurkin ikkunoista mutta heitä ei vaan näkynyt. Olin hyvin peloissani. Mietin että, poliisi varmaan luulee että minä valehtelin hänelle, mutta en ikinä voisi valehdella kenellekään. Hengitin syvään ja palasin takaisin etupihalle auton luokse. Poliisi kysyi minulta missä he ovat. Sanoin että he eivät ole täällä. Poliisi antoi siis minulle syytteet naapurin talon likaamisesta ja poliisille valehtelusta.
Seuraavana aamuna heräsin todella väsyneenä, ja mietin eilisen päivän halloween bileitä. Nousin sängystä, venyttelin, niin yht äkkiä puhelimeeni tuli viesti. Se oli Katjalta, siinä luki: bileet olivat mahtavat, milloin uusiksi? Mietin hetken, hän ei edes kiittänyt minua kun pelastin heidät. Päätin olla vastaamatta viestiin. Menin aamupalapöytään, kun minulle tuli taas viesti. Sekin oli Katjalta: miksi et vastaa??!! Oletko vähä lapsellinen? Purin hampaita yhteen ja laitoin puhelimeni pois päältä. Mietin miten hän voi sanoa minua lapselliseksi, jos itse pakeni paikalta, kun poliisi tuli.
Illalla avasin puhelimeni. Olin saanut 582 uutta viestiä, ne kaikki oli Katjalta. Aloitin lukemaan niitä, viestejä oli vaikka kuinka monta sorttia. Yhdessä luki että oot parhain kaverini, toisessa taas mä vihaan sua! Ilta taittui jo yöhön kun olin avaamassa viimeistä viestiä. Viimeisin viesti järkytti minut. Katja oli kuollut. Olin todella surullinen ja vihainen, miten tässä näin kävi. Mieleeni tuli paljon kysymyksiä, mitä hän teki, ei kai hän tappanut itseään, mitä?
Menin seuraavana päivänä käymään Katjan talolla, talo näytti hylätyltä. Soitin ovikelloa kukaan ei tullut avaamaan. Menin katsomaan talon sivupihat, mutta ei näkynyt Katjasta jälkeäkään. Kun pääsin takapihalle, kaikki huusivat yllätys! He olivat järjestäneet minulle juhlan. Olin niin liikuttunut että aloin itkeä.
-Mikä hätänä?, Katja kysyi.
-ei mikään , sanoin. Ja halaisin Katjaa niin lujaa kun pystyin ja sanoin kiitos.
Tässä vaiheessa voisin kertoa otsikon merkityksen. Miran äiti oli sanonut että Ole kiltti! Ja niin Mira myös olikin.
🙂 okey 🙂
Kommentoikaa ihmeessä, että kannattaako jatkaa vaiko ei 🙂